Perjantaina hyppäsin taas junaan ja nyt oli suuntana kouvola! Hiljahon annelle päätin lähteä ja matka oli uuvuttavan pitkä. Vannoin, etten enää ikinä kulje junalla. - Se siitä vannomisesta. Saavuin määränpäähän jo puol neljä ja heti ensimmäisenä jouduin menee yksin bussiin. Minä maalaistollo hyppäsin voikkaan bussiin hetken epäröityäni anjalaa tai jotain sinnepäin. Pelkäsin eksyväni mutta onneks olin ihan oikeessa paikassa päästyäni taas raittiiseen ilmaan haukkaamaan happea!
Haluttiin tehä jotain hauskaa ja ei oikein keksitty mitään joten otettiin annen vanhemmille tarkoitetut presso liput ja lähettiin syömään. Mikäs siinä kun ilmaseks sai! Asetuttiin hienosti hyvälle paikalle ja otettiin menut käteen: Otetaanpa nyt kalleinta mahollista kerta ilmaseks saahaa kahvi kera kahvileivän. Eipä keretty olla kauaakaan kun tarjoilija tuli ja kysyi mitä otetaan: No, meillä on tällänen lippu, mitä me saahaan? (kummallakin jälkkärilista nenän edessä, hyvä ettei kuola valu..) - No sillä saa kahvin,teen tai limsan sekä kanelikierremunkin tai vaihtoehtoisesti kinkku-juustopiirakan. JES! ei siis mitään listalta, ei siis mitään tosi hienoo - No tota, pullat ja limsat kiitos. :)
Kerroin vähän annelle mitä kaikkee ne teki väärin ku tarjoili ja saatiin hyvät naurut. Muutenki oli tosi hauskaa ku saatii pakastepullia.....
Illalla meillä oli varsin hauskaa kera sanajahin ja hirmuisten naurujen. Nauratti niin paljon, etten meinannu pystyssä pysyä eikä kyllä kovin horjumattomalta annekaan näyttäny! Olipa meillä lystiä. ps. sain soittaa urkuja!!!
Lauantai aamuna herättyämme jo aamun kaartuessa päivään lähettiin ruokailemisen kautta takaisin kouvolaan. Ja mitä me tehtiin, shoppailtiin hitusen verran ja siellä kaupassa soi joku laulu, mitä monet soitti opistossa - hassua.
Sit syötiin tollanen vaahtokarkkikaakao ja oli muuten pahaa, älkää ikää menkö ostamaan! eivaines. se oli hyvää kaikin puolin lukuunottamatta allöttävän makeeta kaakaota! :) en nyt mitenkää hauku mutta se vaan oli, valehtelematta.
Sitten jostain ihmeestä saatiin idea lähteä hesaan ja voi kamala mitä tehtiinkään. me siis oikeesti lähettii sinne vaikka monet kerrat vaivuttiin epätoivoon kyytien suhteen. Oispa vaan ollu se auto, olis ollu kaikki hyvin! ps. taas kerran vannoin, että en enää ikää mee junaan. Jäätiin pasilassa pois ja ostettii uudet liput hesaan. - mikä idea! jouduttiin iha väärään junaan mut päästiin jokatapauksessa perille. jes.
Hetken hesassa seikkailtuamme olin valmis lähtemään takasi kotiin. Pelko vaan suureni kun anne sanoi lähtevänsä siskolle yöks. Hyppäsin hätäpäissäni junaan ja taas oli suuntana paikka, mistä en tiennyt mitään. Olin matkalla Hervantaan! - juoppojen paratiisi. Ensin istuessani tuntikausia junassa ja ajatukseni kerettyä käyä useaan otteeseen siinä samassa: ei koskaan junaan! saavuin asemalle. Mikä näky! ihmiset kulki vastaan tien reunasta toiseen ja jokapaikka oli oksentavia ihmisiä. Sillon tuli ikävä kotiin, missä olinkaan! keskellä yötä tampereen keskustassa venaamassa bussia juoppokylään. Pelkäsin jo etten selviä! kadut oli täynnä teletappi ötököihin pukeutuneita ihmisiä ja ryyppäävää nuorisoa, olin kuolla pelosta ja kylmyydestä. Mutta sitten kuulin, että ah ihana ystävä kera toisen tulis mua vastaan pian. Jäin odottamaan.
Hypättiin toiseen bussiin ja olo alkoi olla rauhallinen, bussi oli täynnä ihmisiä, mutta ne ei näyttäny humalaisilta. - onneks. Matkattiin hetki ja saavuttiin kuin saavuttiinkin Varpun kämpille. IHANAA! Silloin osasin jo nauttia olostani.
Aamulla hievoinen päänsärky yllätti taas, joten kuoroesitys jäi multa kuulematta. Jospa pääsisin johannes passioon! (;
Tässä siis viikonloppu kokonaisuudessaan, mutta välissä tapahtui vielä paljon kaikkea mitä ei täällä viitti ees kertoa koska annen kanssa toilailtiin enemmän ku lakisallii! hyvä niin, ettei kaikkia paljasta :)
Nyt turvallisesti kotona. - huh. Ja unta palloon pitkän uuvuttavan mutta silti ihanan viikonlopun jälkeen. Tässä vielä vähän kuvia sieltä mun veljen luota, liittyen edelliseen tekstiin. :)
Jr.
-MN
