minttuslifee.blogspot.fi

Nyt on uusi blogi aloitettu, ei muuta kuin vaihtamaan maisemia ja kommentoimaan jos innostaa, siellä on ainakin toistaseks mahollisuus kommentoida kenen vain ilman että tarvii kirjautua!
www.minttuslifee.blogspot.fi - nähdään siellä uusissa merkeissä!

-minttu

uuden elämän alkua - uuden blogin alkua

Nyt en lupaa tekstin laadusta mitään, koska puhelimella tää blogi on paaaaaljon vaikeempaa kirjottaa ja koska en oo edelleenkään mikään tekniikan ihmelapsi niin en osaa edes kuvia lisätä puhelimella. Oon saanu paljo erilaisia kysymyksiä blogin jatkosta, vastaan niihin kohta..

Häistä on kulunut nyt jo kolme kuukautta, kirjotin sitä ennen tänne hääjärkkäilyistä ja jännityksestä, enkä oo sen koommin kommentoinu mitään. Oon vaan aatellu, että tää on kuollut paikka eikä jaksa kirjottaa, kyselyiden jälkeen kävin uteliaisuuttani kattomassa että kuinka monta on vieraillu niin oli eilisen päivän aikana käynyt melkein kuuskymmentä! Ja viime kuussa yli 300! Miten ihmeessä? Oon aika otettu, en olis uskonut että kettään kiinnostaa! :D mutta nyt niihin uutisiin...

Me ostettiin nyt uus tietokone kun mun oma vanha kone otti ja pimahti, joten pitäis olla paljon helpompaa alkaa kirjottaa useemmin tekstejä. Ei oo enää kun ajan ja motivaation kysymys. Tässä on yksi mutta, suljen tämän blogin ja alan kirjoittaa puhtaalta pöydältä. Blogi säilyy tyyliltään samana, eli laidasta laitaan pölötystä. Ainakin häistä, kodista, tekemisistä, tulevista reissuista ja normi arjesta on tulossa kirjotuksia.
Mutta lähtökohtasesti kirjotan sitä itselleni, koska paras tapa saada muistoja sekä juttuina että kuvina, on kirjoittaa blogia. Pidän sen kuitenkin yhtälailla avonaisena, niin pääsee muutkin kattelemaan sitä. Hauskaa huomata, että tämmöistä toisinaan kovin hiljaiseloa elävä blogi kerää silti aivan huikeesti lukijoita, oon huvittunut. :D

Ilmotan täällä kunhan oon keksiny uudelle blogille osoitteen.

- Minna

Kotikirkkoon nyt kellot jo kutsuvat.. Hääjuttuja Ü

Tj alkaa lähestymään kokoajan vain enemmän nollaa, nyt tj on 16 päivää 17 tuntia ja 49 minuuttia! Aivan järisyttävän jännittävää.

Toinen kaasoista kävi just meillä muutaman yön, saatiin tehtyä tooodella paljon valmiiksi joten voin ottaa oikeesti ihan iisisti loppuajan. Viimesellä viikolla sitten pitää taas sykkiä eteenpäin mutta se on jo sitten ihan lähellä ja varmasti huippua! Tiistaina sain morsiusmekon, se oli unelmien täyttymys. Huomenna koekampauksen uusintaan, koska yllätysyllätys vaihoinkin hunnun ja hiuskoristeen ihan kokonaan uusiin! Onneks saan kampauksen samaan hintaan. :)

Tässä yläpuolella mun toinen ihanista kaasoista, Heidi selvästi ihan messissä!
Me alettiin jo sunnuntai iltana väsäämään kaikenlaista ja jatkettiin tiistai iltaan asti, hyvää läppää ja rentoa menoa, saunomista ja siinä samalla hääjuttuja. Mitä muuta sitä ois voinu toivoakkaan? Kyllä tämmöset piristää arkea, hyvä seura ja unelmat!

Ohjelmat saatiin kuin saatiinkin tulostettua ja niitten teko on nyt kovasti käsillä, ei enää onneks paljoa ja menee ehkä muutama ilta siihen kuhan liiman saa ostettua. Vaikeuksien kautta voittoon, niinkait se sanontakin menee ja passaa kyllä näihin ohjelmien tekoihin kuin nyrkki silmään... Hankaluuksia siis ei enää kaivata oikeestaan yhtään enempää tähän hommaan.

puku oli siis aivan ihana, niinkun tossa edellä jo kirjotin. Se on just semmonen kun joskus oon aikoinaan unelmoinut, mutta se oli silti paljon kauniimpi kuin osasin edes uneksia. kuudes kahettatoista ei tuu vaatekriisiä!

Kuvauspaikka on nyt tsekattu ja se vaikutti oikein passelilta ja juurikin semmoselta mitä ajattelinkin, joten sen suunnilta ei ole mitään kummallista eikä pahempia hämminkejä. Ainut, että mun mekossa ei oo laahuspidikettä ja sitä joutuu siis joku kokoaika kanniskelemaan sillon kun kuvataan ja kun kävellään paikasta toiseen, eli en pysty sen kanssa oikeestaan pahemmin yksin liikkumaan. Onneks on kaks kaasoa! Huhhuh. 

Tässä toisessa kuvassa ollaan maalaamassa Heidin kanssa tienvarsikylttejä, upeita tuli, eikä mitenkään liian cooleja. Just semmoset perus yksinkertaset, niinkun meijän häitten teema on muutenkin. Mutta yksinkertainen on kaunista!

Mun hääkampauskin onnistui ihan hyvin, tai koekampaus tarkoitan. Ja ei maksanu paljoa! Itsenäisyyspäivänä on hieman hankalaa saaha kampaajaa, koska kampaamot on yllätysyllätys kiinni eikä sinne siks pääse! Mutta ah, onneks sain nuin hyvän  kampaajan. Kyllä oon onnellinen! 

Vasemmalla yläällä on kuva, kun spreijataan tienvarsikylttejä, oli oikeesti aika helppoa, enää puuttuu nimikirjaimet ja sydän ja nuoli ja jeee! Sekin asia on hoidossa :) Oikeella yläällä sunnuntai illan fiiliksiä, chattailua ja työnjakoa, tästä hetkestä tää loppusuora oikeastaan lähti sitten, kyllä sitä vaan oottaa kokoajan enemmän.

Alaalla vasemmalla muutama viikko sitten töistä, hyvällä fiiliksellä silloinkin, mutta paljon on ollu vaihtelevaa mieltä näinä päivinä, nyt alkaa vasta oikeestaan tajuamaan että se tulee sittenkin! Ja että kaikki on oikeestaan valmiina jo sitä suurta päivää varten, uskomaton fiilis! Hymyilyttää tätä tulevaa morsianta.

Ja oikeella alakuvassa kasvohoidon jälkeen rentoutunut ja mukava olo, kyllä tää on huikeeta aikaa. Muistelee varmana vielä vanhana mummonakin miten ihanaa oli. Mutta onneks sitä osaa nytkin nauttia jo jonkin verran vaikka mielipiteet ja mielialat on seilannu viimesen puolen vuoden aikana aivan laidasta laitaan. Joskus on tuntunut, että en jaksa järkätä enää, en haluakkaan naimisiin. Joskus on tuntunut, että tää on just niin siistiä ja kaikki on aivan sairaan kivaa ja puhtia ois voinu jakaa vaikka sadalle muulle tyypille koska sitä oli niin paljon. Seuraavana päivänä saatto sit olla taas semmonen fiilis että nyt lähen pitkälle juoksu lenkille enkä ajattele hetkeäkään näitä asioita, haluan karistaa hetkeks kaiken pois mielestä. 

Onneks nyt viikonloppuna lähetään mökille kavereitten kanssa ja aivot saa latautua! ens viikolla paahdan loput asiat, mitä en tällä viikolla oo kerinnyt ja taas viikonloppuna saan laittaa aivot narikkaan ja heittäytyä hesan leidejen riepoteltavaksi, aivan maagista nähä niitä!
Sitten onkin jo hääviikko ja ohjelma onkin sen mukainen. Apua, se on tosi nopeaa tässä hetkessä. Jännittävää, milloinkohan mää saan semmosen oikeen jännitys tunteen päälle, vielä tää on vaa hullun siistiä ja mukavaa eikä kovin jännitä edes. Lähinnä miettii et mitä on unohtanu ja mitä vielä pitää tehä.... Kyllä se tästä, naimisiin kait sitä päästään kun on pappi ja vieraat ja estettömyystodistus ja raamattu ja sormus! Hehheh.. 

Jäiks, näihin tunnelmiin ja mietteisiin, hyvää marraskuuta kaikille! :)

Tästä alkoi meidän yhteinen taivaltaminen.

Elämä on vaiherikasta. Joskus tuntuu, että ajan kulku on päätä huimaava ja haluis vähän pistää stoppia menolle. Toisinaan tuntuu, että jopa seuraava minuutti tuntuu kaukaisuudelta. Päivät kuluu, joskus nopeemmin ja vaivattomammin, joskus hitaammin ja ehkä tukalastikkin. Suuria kysymyksiä, olemattomia vastauksia, viisaita ohjeita, opetusten kalastamista, ihmettelyiden loputon meri.. Harmaan sateen keskellä syksy on ollut varsin erilainen, sopivasti erilainen. :)

Seurustelu alkoi 28.4.2013

Tästä alkoi meidän yhteinen taivaltaminen kohti avioliiton onnellista satamaa. Matka on ollut mäkinen, se on ollut järvien ja kumpareiden vaikea matka. Mutta se on myös ollut pitkiä matkoja tietä, jota olemme saaneet kulkea hymyillen keskellä, kaatumatta ojaan. Meillä on ollut onnellinen tie. Mäet ja vaikeat järvien ylitykset eivät ole kaatanut rakkautta. Se on ollut vahvana välillämme, vaikka suuria vastoinkäymisiä ei vielä ole reitillemme annettu. Siitä pitäis jaksaa kiittää. Ja siitä, että meijät on annettu toisille. Syksy on mennyt järjestäessä elämän suurinta päivää, siinä sivussa pieni seikka kun elämä on yhtä leskeyttä, niin järkkäilykin on sen mukaista mäkien ja kumpareiden yhenlaista vuoristorataa. Välillä huristetaan täysiä muutama päivä ja paahetaan joka suunnalla hoitamassa hommia, näitä päiviä seuraa yleensä monien päivien laiskuus ja kiinnostumisen loppuminen. Sillon pitää vaa pistää kaunista musiikkia ja kynttilöitä. Se yleensä piristää ja jaksaa taas ahertaa.

Varoituksena lukijoille, tästä tekstistä voi odottaa pitkää.
Ihan ensin täytyi päättää syksyn alussa, että haluaako elämän suurimman päivän olevan prinsessamaisen juhlallinen vai maalaistyylinen juuttikangas-pitsi-muoti-massa-juhla teemainen vai jouluun viittaava. Vai jokin ihan toinen? No, meille päätös oli aika simppeli: prinsessamaisuutta ei kumpikaan kaivannut, juuttikangas-pitsi-teema oli liian massaa, vaikka joo, ihan kaunista sekin! Sit tää että mitä muuta, niin mahdollisuudet oli aika hurjan suuret! Kirkko ja juhlapaikka saatiin sit Suomen itsenäisyyspäivälle, ideana oikeinkin kaunis, käytännössä kaikkea muuta. Valittiin se kuitenkin kaikesta huolimatta, koska morsiamen kotikirkko oli ainut vaihtoehto, muita ei edes harkittu missään välissä erilaisista syistä. Teema alkoikin sitten hahmottua varauksien jälkeen - jotain vähän Suomen väreihin.. No, tumman sininen oli ihan yök, ei ikinä. Sinellissä käydessä silmät jumittui aivan älyttömän kauniiseen turkoosiin. Siitä tulikin sitten meijän juhlan yks teemaväri. Lisänä siihen tulee valkonen, perus ja ajaton. Juhlallisemmaks tekee valitsemamme hopea, joka valittiin viimeiseksi kruunuksi teemaan. Vähän väriä, jotain ajatonta ja jotain juhlaa, siinä on ne, mitkä tulee pyörimään hääpaikalla.

Kaikki tilaukset ja sellaiset härpäkelärpäke turhakkeet on nyt lähestulkoon tilattu, lukuun ottamatta kaitaliinoja ja semmosia. Ne kerkiää kyllä, mekko tulee marraskuussa ja huntu jo parin viikon päästä, uskomatonta! Että oonko minä todella.. Peitän silmäni ja korvani ja olen lapsi kuin jouluna. Jännityksen vallassa, mutta äärettömän onnellinen. Suuri hymy leviää korvasta korvaan, ihminen nauttii! Mun kämppä on alkanut muuttua kodiksi, tavarat löytänyt oman kolon, matot lattian, verhot ikkunan, taulut seinän ja mikä parasta, minä kodin. Vain tärkein puuttuu, se on toinen ihminen. 

Tässä yläpuolella olevassa kuvassa N on lähtenyt just inttiin, mun ensimmäinen inttileski ilta, hymyilin vielä. En tienyt mitä minua odottaa, en tiennyt miltä tuntuu jäätävä ikävä, olin tietämätön. Nyt olen kokemuksia rikkaampi, mutta en silti ole mieltynyt tähän aikaan. Eikä mun tarvitsekkaan, tämä ei ole mukavaa. Mutta aika, jolloin oppii tietämään mitä kaipaa ja mitä haluaa elämältä. Tämä on aikaa, joka on opettanut. 

Kihlat 24.8.2014

Onnellista, elämä on juurikin sitä. Mutta pitää olla myös vastoinkäymisiä ja huonompia päiviä, jotta elämässä pysyy kiinni. Välillä täytyy ravistella ja hätkähtää, että tietää mikä on tärkeintä. Sitä on aina välillä ite miettinyt, että stressaako aivan liikaa häätouhustakin, antais vaan mennä niinkun menee. Se olis jossain määrin aika jännittävääkin! Mutta ei, en vain pysty siihen. Kaikki pitää olla valmista, jotta ei tarvitse stressata. Se on hassua, että minä stressaan.

t. inttileski

kihlattu
tuleva morsian ja vaimo
tyttö, joka elää normaalia kämppä elämää

:)

Onnellisuus valtaa mielen, kun ajattelen menneisyyttä ja tulevaisuutta. Miten vois ihminen olla kiitollinen kaikesta mitä on annettu. Vaikka niin paljon surua ja murhetta ja vastoinkäymisiä, niin niin paljon ainakin hyvää, jollei enemmänkin.

Muutamien kuukausien, viikkojen, päivien ja tuntien ajan oon kattellu maailmaa monipuolisin silmin ja huomannut, kuinka vaikea on soittamalla saada suostumuksia ja silti toiset asiat hoituu nopeammin kuin ois kuuna päivänä uskonutkaan! Onko kukaan ikinä tuntenu samanlaista oloa? Silti niin helppoa ja kivaa mutta samallla ihan ääärettömän hankalaa ja hermoja raastavaa voi olla jokin asia!

Tässä on alettu laskemaan tj päiviä vähän jokaiseen asiaan. nimittäin tj4 niin mun työ loppuu abc - ketjussa ja siirryn hoitamaan ihania pieniä lapsia. Ei tiedä mitä tuo tullessaan tuo pätkä Odessan, Olivian ja Peetun kanssa, lähden tutkimaan lasten maailmaa avoimin, positiivisin ja ennakkoluulottomin mielin. Ja niiin, onhan tässä laskettu vähän N:n armeijan tj:tä ja jouluaattoon tj:t! ja kaikkien muittenki. Mutta jos sitä vain eläis tässä päivässä, eikä ajattelis elämää tj laskurin silmin niin ois ehkä helpompi olla ressaamatta asioista.

:)

Kiitän siitä että huomasin voimia annettavan päivien mukaan.

Minulle annettiin elämänkokoinen lahja.
valittiin tehtävään
Johon ei kysytä
Haluatko
Pärjäätkö
Oletko valmis.

Sain nähdä lääkärin kasvot ja kuulla sanat
Ei hän selviä.
Kukaan ei kysynyt selviänkö minä.
minulle annettiin lahja
Eikä lahjasta sovi kieltäytyä.

Yhdeksän pitkää kuukautta
Täynnä kipua ja huolta
Minä kuljin.
Ja ihme sykki sydämeni alla.

Minulle annettiin lahja.
Lapsi.
Lääkärien käsiin
Letkuihin piuhoihin
Leikattavaksi
Harvinaisuus,
Sairas,
Opiskelijoiden ihmeteltäväksi.
Elämänkokoinen ihme,
Vaikka en ollut valmis.

Tänä päivänä
kun lapseni on moneen kertaan leikattu,
Kun olen valvonut vuoteen äärellä lukemattomat yöt
Enkä enää jaksa laskea sairaalakäyntejä,
Kiitän siitä että minut valittiin tähän tehtävään.

Kiitän siitä,
Että muistan kun katsoin lastani ensimmäisen kerran kyynelittä silmiin,
vaikka en hänen ensihymyään muista.
Ja vaikken muista milloin lapseni alkoi ryömiä,
Kiitän siitä että huomasin
voimia annettavan päivien mukaan.

Kun lapseni oppi kävelemään
ja sanoi ensimmäisen kerran "äiti",
Kyynelilläni ei ollut loppua.
Lapseni
jonka eipitänyt selvitä,
Minä,
joka en ollut tällaiseen valmis,
Meidän annettiin selvitä.

Minä kiitän
Elämän antajaa
Siitä että en ollut valmis.
Siitä että kivun kautta
Jumala luo uutta
Ja tuskakin on toivon kasvumaata.

A.P 

----

Tähän kauniiseen ajatukseen ja runoon voi hyvin omasta sydämestä yhtyä.
Vaikka ei ookkaan valmis, niin Jumala antaa voimaa ja lohtua, se antaa lahjat.

Muutamien viikkojen sisällä olen kokenut koettelemuksia ja hetkiä, kun tuntuu, että ei enää jaksa.
Mutta olen myös kokenut iloa ja halua jaksaa, olen tuntenut, että olen tärkeä.
Minulle on annettu joka hetkeen voimia luottaa korkeimpaan vaikeiden asioiden keskellä, silloin kun elämässä annetaan koettelemuksia. Minulle on annettu saattomiehiä turvaksi, heille olen saanut purkaa kuormaani. Nyt olen valmis jatkamaan, Katsomaan valoisesti kohti tulevaa, luottaen.

Välillä pitää tehdä päätöksiä asioiden välillä. Välillä pitää keskustella ja luvata toisille jotain. Toisinaan saa vain ajatella ja olla, haaveilla ja unelmoida. Eikä tarvitse valita ja päättää mitään.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, elämä on niin onnellista.
Sairaslomakin loppuu jo tähän päivään, voin aloittaa puhtaalta pöydältä.
Tiedoksi niille jotka ei tiedä, tapaturmasta jää silmään pieni haitta,
ei parane loppuun asti. Mutta minulla on hyvä olla, en menettänyt koko näköäni ja siitä olen erityisen kiitollinen.

♥ Kiitos ystävästä, suuri Jumala

On onnellista, kun saa omistaa.

On katto pään päällä, työ ja rakas ihminen kulkemassa rinnalla.

On rakastava ja raitis perhe, ei oo kotona väkivaltaa.

Tällähetkellä voisin hakea tämän rakkauden kotiin, koska ikävä.

♥

Herra, rakkaastani
tunnen iloa.

Kiitos ystävästä,

suuri Jumala

Hyvä Isä taivaan,

anna Henkesi.

Suojaa rakkaimpani

pahuudeltani.

♥

Hellyys, vastuuntunto

meille lahjoita,

että toisiamme

voimme palvella.

Sinun hoidossasi

onni, kärsimys

parhaaksemme muuttuu,

alkaa ylistys.