Ei koskaan lopu se, ei koskaan vaikene.

 

Vanilja-omenamoussea,vadelmamalbeeta, grillattuja omenakuutioita

Grillattuja omenakuutioita, vadelmamalbeeta

Mun päässä on vaan hajanaisia ajatuksia menneeltä viikolta ja kun alkaa miettimään, mistä oikein alottaisin, niin pakkohan se on myöntää, että mulla ei oo tähän asiaan minkäänlaista hajua. Mutta kaikestahuolimatta alotan kumminkin ja niinku yks poika totesi "50% puhelimen kuvista ruoka-annoksista" No juu, mulla totisesti on puhelin täynnä ruoka kuvia ja miksi? no siks varmaan että sattumoisin opiskelen kokiksi ja teen viis tuntia päivässä ruokaa! Ja sen kaiken lisäks lasken kustannuslaskentoja tai jotain semmosia ja kuivun tylsyyteen samalla ja kaikkea muuta mukavaa mutta kertoisinko vielä lisää koulusta? Enpä taida. Nimittäin vihaan kun joku kertoo lukiosta sitä ja tätä ja päläpäläpälä, sitten ei ees tajuu että kaikki on sillee huoooooh kiits infost. Sama ku kertoisin joka ikinen kerta ku nähään että tein tänää ruokaa, hei arvaa mitä tein tänää ruokaaa! kiinnostais varmaan.

 

Tässä vielä muutamakuva peurungan keikalta, ihan siisti oli nähä kui nopeesti ne kokit teki kaikkea alkuillasta, mutta loppuilta oliki sitte sitä että katto ku kaikki ryyppäs, jeejee.

 

***

 

Vihdoinkin keski-suomeen on saapunut kevät. Tänää oli oikeestaa ensimmäinen päivä ulkona ku tarkeni jo topilla ja ei tarttenu värjötellä mutta varjossa ei kyllä vielä tarennu.. Jotain toivoa näitten ankeitten vesisadepäivien jälkeen: Kesä tulee sittenki!

 

Viikko sitten oli ihan huikee viikonloppu, yks rakkauspakkaus tuolta etelä suomesta saapui punaisella wolksvaaakkenillaan piristämään mun paria päivää tänne ja voi että oli mukava nähä! Tuo rakkauspakkaus oli nimeltään eeru, riksusta. Koko viikonloppu vaa hengailtiin kahen jyväskyläläis pojan kanssa ja oli oikeesti justii mukavaa vaikkei päästykkää notskille ja kengät uppos lumee ja mentii yrkälle monta tuntia liian ajoissa ja bilistely kävi tylsäks mutta oli silti siistiä! xd

 

Viikon päästä varmaa hyppään kaivoo ku niiiii kivaa ku saan taas ystäviä tänne. Mutta ei piä iloita liikaa ku se kuitenki menee pieleen sitte! xd

 

 

 Tiiättekö semmosen tunteen, kun edessä tuntuu olevan tommonen sotkukasa, ylitse pääsemätön este ja näkee ja tietää, että esteen takana on valo ja lohtu ja ilo. Sitten vaan katsoo, että tuo sotku pitäis vain selvittää, mutta voih - se on niin hankalaa.

 

Tällaisen tilanteen eteen jouduin muutama viikko sitten ja pähkäilin ja mietin ja tuskailin ja voivottelin ja tein kaikkeni, mutta älyä siihen ei vain annettu. Sitten keskustelin ja juttelin ja lopulta ymmärsin, että tästä ei tuu enää yhtään mitään jos en jotain asialle tee ja niin tein.

Ja tiedättekö mitä, oon sotkun toisella puolella ja edessäni seisoo valo ja apu, se on ihan vieressä ja kuin ihmetyksekseni voin ottaa melkein kiinni ja pitää siitä. Se vaan on, eikä koskaan lopu, ei koskaan vaikene. Ja kun käännyn katsomaan taakseni, voin hymyillä tuolle sotkukasalle ja sanoa, että voitinpas! Mutta se siitä.

 

moih