Ain avoimena taivas ois ja kultakruunut hohtais.

Hassulta tuntuu, että tällä viikolla suunnataan pololla kohti pohjoista tuntematonta, mutta silti niin tuttua ja kodikasta maisemaa. Tälläkertaa pakkaan mukaani ison sinisen teltan, ilmapatjan ja vaatetta. Retkielämä maistuu hetken ja sen jälkeen siitä on mukava ja hyvä fiilis luopua ja palata takaisin arkeen. Nähdään Pudasjärvellä.

 

 



Pari patjaa, piano ja pöytä, muutama kaappikin. Siinä viikko hurahti loppuun ja juhannus kolkutteli ovelle. Vietin tai joutumiseks sitä voi kyllä hyvällä omalla tunnolla kutsua. Jouduin ahtautumaan pianohuoneeseen yhdessä ystäväni kanssa. Inho paikka koko kolo ja töitä oli vaan paiskittava hymyissä suin vaikka teki mieli sanoa että ooooppoppoppopooo me ei tästä unien ihmeellisestä maailmasta makseta mitään tuommosessa paikassa. Mutta niin vain maksettiin ja päivät rullas eteenpäin, iltaisin kahmittiin jugurttia ja mysliä muovisilta lautasiltamme ja söimme tulista nuudelia. Tästä jää monet jutut kerrottavaa jälkipolville keinutuolissa kiikkuessa ja sukkaa kutoessa, kun askel on tipun askel ja lapsenlapsenlapset juoksevat ohi iloisesti kiljuen.

Vihdoin koitti juhannus. Syntymäpäivän kunniaksi pääsin kuin pääsinkin kaivamaan kuoppaa (hautaa kun jo kuitenkin 19v?) kaivoin multakasaa ja levittelin sitä ympäri pihaa. Kuuma tuli ja sen oheella myös kiire, nimittäin suihkuun oli kerittävä. Riensin oikopäätä suoraan suihkun kautta rakkaan luokse. Elämä alkoi tuntua hyvälle, ihan kun ois joku erikoinen päivä. Astuin ovesta sisään ja tumps. Käteeni suorastaan työnnettiin paketti. En ollut varma pitääkö hymyillä vai itkeä vai katsoa silmiin kohteliaasti ja kiittää mutta kaikki oli niin hämmentävää että painoin pään alas ja tokaisin kiitokset. Onnen toivotuksia tuli kasvokkain ja wapista, viesteillä ja facesta. Kiitoskiitoskiitoskiitos, ehkä koviten toisteltu sana sitten viime juhannuksen. Illalla huristeltiin ohi Hanganlavan suoraan leirikeskukselle. Hirmu vähän porukkaa mutta kokko paloi kauniisti ainaki sytyttäjien mielestä, kun ei halunnu sitä polttaa kerralla. Kukin tyylillänsä toki..
Ilta oli hieno ja keli vielä hienompi ja ihmiset ihania ja mulla hyvä olla.
Nyt pakkaamaan loput kamat vielä laukkuun ja huomenna humputtelee. Kesäloma kuluuuu ja pian suunta kohti pohjoista, eiköhän siihen tunnelmaan päästä pian!! ;))

 

 Joskus tulee elämässä eteen asioita, joita vain aina yhä uudestaan miettii ja pohtii ja joka kerta ne tuntuu pahalle ja satuttaa jossain tuolla syvällä. Niistä ei kerro ja ne ahistaa ja mietityttää. Sitten kerran kun alkaa niistä puhumaan, tuntuukin helpommalta. On ihminen, jolle niistä uskaltaa sanoa, kertoa ja jutella. On ihminen, tai ihmisiä, jotka lohduttaa ja tukee vaikeissa asioissa. Eilen illalla makasin lattialla ja mietin asioita. Illalla hymy nous jo huulille ja oli hyvä olla. Tänään uusi päevä, uusi ilme, uusi mieli. Ystävät, teitä tarvitaan. :) Ystävien voimalla jaksaa eteenpäin paljon helpommin kuin itse pyristellen. Kyllä meidän kulku ja meno täällä maailmassa vaan tiedetään, vaikkei se aina ihan siltä tuntuiskaan. (: Ain avoimena taivas ois ja kultakruunut hohtais, ja Isän kasvot lempeät uskossa lapsi kohtais. - Nyt kohti taivasta katselen, Heini Heide