joulu on meillä!

Jouluja!

Neljä yötä jouluun on, niinhän toljanterikin sanoi ja kiirettä pukkaa kiirettä pukkaa.
Mutta onneks! täällä meidän kotona, monen monen uuden ja ihanan ja vanhan ja myöskin ihanan lapsen mummolassa joulu on lähestynyt kovaa kyytiä - ilman stressiä! Ehkä ensimmäinen joulu kun vanhemmat vaan loikoilee ja äiti lässyttää lapsille ja puhuu tontuista ja pukista. Tänään yksi lapsi sanoi uskovansa tonttuihin, mutta ei joulupukkiin. Kysyin miten hänellä semmoinen ajattelumaailma ja hän vastasi kirkkain silmin: No ku ei oikee pukki unohtais meille sen silmälaseja, ei se korvatunturin pukki oo niin hajamielinen!
Siihen minä sitten ennättämään, että no mutta onhan se pukki jo yli sata vuotias ja lapselle se kelpasi vastaukseksi - voi, kuinka tämän lapsen ilme kirkastui! :)

Tässä pieni otos tänään väsäämästäni piparkakkutalosta. Pihalla siis pukin kontti, toffeekarkkilahjoja sieltä pilkistelee nonparelli lahjanarulla. Aika hauska idea mun mielestä, vaikka oisin halunnu "lahjanarun" tehdäkin hopeakuulista.

Piparkakkupihassa on myös kuusi tähtipipareista koottuina. Koristeina - mitäpä muutakaan kuin karkkia ja nonparelleja. Tätä ideaa oon nähny useissa paikoissa ja aina yhtä toimiva ja kiva! 

Hah! ja päivän naurut saanut suklaarusina notskipaikka valkosuklaa lumella!
Ihan mukava idea, mutta mulla ei ainakaan tahtonut pysyä pystyssä, siinä se nyt komeilee kaikin mahollisin tuin ja jänkkine tomusokerivalkuais mössöineen.
Kuvissa parhaat palat, talo itsessään aivan järkyttävä ja pihakin kaamea.

Hyvä joulufiilis kohoaa kattoon mitä lähemmäksi päästään aattoa.

Kuitenkin kaikista krääsästä ja tämmösistä piparkakku perinteistä ja muista jutuista huolimatta on hyvä pysähtyä joulun sanoman äärelle.

On kaunis asia, että ihmiset ajattelevat joulun tärkeintä sanomaa.

Ajattelevat sitä, miksi Jeesus tänne syntyi.

Joulurauhaa kaikille

ja

Onnellista uutta vuotta
2014! 

Oi anna, Jumala, armoas,

kun joulu, joulu on meillä!

Ja kansaa suojaa sun voimallas,

meit' auta näkemään taivaitas,

kun joulu, joulu on meillä!

Joulu iloa.

Sataa lunta hiljalleen,
on valkoinen jo maa
Tyttö kulkee mietteineen
Ja häntä paleltaa.

Tänään ehkä uskaltaa päästää hymyn kareen poskille ja sitä kautta sitä alkaa venyttää kohti korvia. Stressi päässyt purkautumaan vihdoinkin kun sitä on tullut stressattua ihan olan takaa jo muutamia päiviä, viikkoja, jopa ehkä kuukauden ajan.

Ihan huomaamatta on luontokin pukeutunut lumivaippaan ja hiljaa leijaillen hiutaleet tipahtelevat kukin mihinkin, omalle paikalleen. Niin minullakin tässä maailmassa on oma paikka ja oma tehtävä, tarkoitus olla juuri täällä. Ja sinulla. Ja kaikilla. Vaikka sitä joskus ihan miettii, että onkohan mulla mitään virkaa.

Raskas työ alkaa lähennellä loppuaan ja vapauden tunne jostain syvistä aivon sopukoista rantautua varpaisiin asti. Ilo alkaa vihdoin puhjeta ilmoille ja elämän valoisuus näkyä positiivisuutena ympärilläni. Elämä alkaa vihdoin maistua ja terveiden kirja näyttää plussaa! 

Ensimmäiset uj:t suoritettu kunnialla ja yhdellä jään pinnan nuolaisulla. Pointsit siitä ja hyvälle peliseuralle peukut! Voisin vaikka jokapäivä luistella jos en olis abclla rääkissä. Eivaan, sen täytyy nyt alkaa maistumaan, ties vaikka sieltä sais työpaikan. Ja niinhän se on, että ensin ihan masiksessa raapii menemään maita ja mantuja kunnes tajuaa että eihän elämä voi olla tän kummallisempaa jos en ite sitä katso vähän positiivisemmin. Aina vaan ajattelee töitä ja kun palaa kotiin umpiväsyneenä niin ajattelee, että nukkumaan ja töihin. Vois vastapainoksi ajatella, että ah. Saan lepuuttaa jalkojani nyt ainakin seuraavat 8 tuntia, kunnes herään syömään ravitsevan ja maukkaan aamiaisen. :) Ois aika rentoa jos kaikki ihmiset ajattelis noin. 

   Joulu iloa!