Joulu iloa.

Sataa lunta hiljalleen,
on valkoinen jo maa
Tyttö kulkee mietteineen
Ja häntä paleltaa.

Tänään ehkä uskaltaa päästää hymyn kareen poskille ja sitä kautta sitä alkaa venyttää kohti korvia. Stressi päässyt purkautumaan vihdoinkin kun sitä on tullut stressattua ihan olan takaa jo muutamia päiviä, viikkoja, jopa ehkä kuukauden ajan.

Ihan huomaamatta on luontokin pukeutunut lumivaippaan ja hiljaa leijaillen hiutaleet tipahtelevat kukin mihinkin, omalle paikalleen. Niin minullakin tässä maailmassa on oma paikka ja oma tehtävä, tarkoitus olla juuri täällä. Ja sinulla. Ja kaikilla. Vaikka sitä joskus ihan miettii, että onkohan mulla mitään virkaa.

Raskas työ alkaa lähennellä loppuaan ja vapauden tunne jostain syvistä aivon sopukoista rantautua varpaisiin asti. Ilo alkaa vihdoin puhjeta ilmoille ja elämän valoisuus näkyä positiivisuutena ympärilläni. Elämä alkaa vihdoin maistua ja terveiden kirja näyttää plussaa! 

Ensimmäiset uj:t suoritettu kunnialla ja yhdellä jään pinnan nuolaisulla. Pointsit siitä ja hyvälle peliseuralle peukut! Voisin vaikka jokapäivä luistella jos en olis abclla rääkissä. Eivaan, sen täytyy nyt alkaa maistumaan, ties vaikka sieltä sais työpaikan. Ja niinhän se on, että ensin ihan masiksessa raapii menemään maita ja mantuja kunnes tajuaa että eihän elämä voi olla tän kummallisempaa jos en ite sitä katso vähän positiivisemmin. Aina vaan ajattelee töitä ja kun palaa kotiin umpiväsyneenä niin ajattelee, että nukkumaan ja töihin. Vois vastapainoksi ajatella, että ah. Saan lepuuttaa jalkojani nyt ainakin seuraavat 8 tuntia, kunnes herään syömään ravitsevan ja maukkaan aamiaisen. :) Ois aika rentoa jos kaikki ihmiset ajattelis noin. 

   Joulu iloa!