Kala kuivala mala.

Tänää astuin koulun lasisista ovista sisään ja katsoin ympärilleni ankein mielin: Taasko tämä inhottava arki alkaa. Vaikka mieli oli vielä viikonlopussa ja ystävissä, piti silti kasata ittensä ja painua yläkertaan oppitunnille. - Mutta olihan mulla mukana uutuuttaan (melkeen) kiiltävä Fjallraven kånken ! ü Hymyillen kävelin luokkaan, mutta en ehkä siks että koulun käynti on niin hauskaa, vaan ehkä siks, että olin nähnyt rakkaita ystäviäni.

Perjantaina koulun jälkeen hyppäsin bussiin ja vellovin vatsoin kiidettiin yli lumettuneiden kumpareiden ja puiden, jotka olivat jo pudottanut lehtensä talven tuloa varten. Maisemat vilisivät silmissä ja kuin hujauksesta olin jo kartanon pihalla. Siinä se rakas kesätyöpaikka niin komeana seisoi hieman ensilumien peitossa kalpealta mutta ylväältä näyttäen.

Kerettyäni juuri ja juuri sopia työaikani olin jo häipynyt ja suuntaamassa junalla kohti jämsän rautatieasemaa. Siitä tämä nyt jo mennyt viikonloppu sai alkunsa. Heti junasta astuttuani näin viisi mopoautoa ja vähän meinas alkaa hymyilyttään muistuttuani mieleen, että jämsä on mautojen paratiisi. Lähin talsimaan kohti opistoa, vaikka olin jo Lidlin kohalla läpimärkä. Ainoastaan vanhat kunnon talvikengät pitivät veden vaikka astuin viiskertaa koko matkan aikana vesilätäkköön.

Keltaiseen, tuttuun, niin rakkaaseen, vanhaan kotiin (ja mitä kaikkea vielä) päästyäni törmäsin yhteen nurtsilaiseen tyyppiin, huippuun sellaseen! Se niin ilosesti tervehti ja vetäs mukaansa vaikka olin hieman jännittänyt tavata yli satapäistä opiskelijaparvea. Seurasin häntä ja tapasin samantien monia monia tuttuja ja olin hämmentynyt, suuresti. Sitten kuin taivaalta tupsahtaen yksi espoon poika käveli eteeni, mitä kummaa. Hänkin täällä - Joululevyn kansia väsäämässä. ( täytyy hattua nostaa että se jätkä jaksaa, vaikka ei enää ees saa stipendiä siitä )

 

Sitten saimme idean painella kylmästä ilmasta huolimatta Onnelaan. Hiljaa hipsimme oven taakse ja koputimme. Samantien kaksi noista kolmesta syöksyi oven taakse piiloon - Mikälie paniikki?

Ja tajuttuamme heti, ettei ollut syytä pelkoon, kävelimme oven eteen selät suorina ja suuri hymy kasvoilla. Olipa niin mukavia tyyppejä siellä että ihan syytäkin oli hymyillä ja vielä enemmän syytä kun tuosta ruskeasta ulkoovesta astui sisälle riksun ystävämme, sekin ihan huikee sellainen.

Tähän mennessä joululevyn kannet olivat tuolla päärakennuksessa saanut eriäviä mielipiteitä, joista espoon frendille tuli paineita ja melkein suistui pöydän alle piiloon. Ei, miksi lannistumaan kun ihmiset vaan sanovat mielipiteen. Selkäsuorana tekemään kompromissia. Toisesta toista ja toisesta toista ja niin ja näin ja noin. sinne reunaa ja tuolta pois. - Ei, tuleeko sittenkin liian sekava? Mitä jos sittenkin nostais tuota ylöspäin tai sitten vain poistais kokonaan. Niin, sitten tekisi noin ja pravoo valmista ! Hetken mietittyä nousimme ja lähdimme kattomaan, mitä käyttisläiset olivat saaneet aikaan tunnelmakahvilaan. Tunnelma oli ihan jees, mutta ei hiponut lähelläkään meidän musiikkikahvilaa ja siitä pointseja vuosikurssille 10-11.

 

Viimein tuli aika lähteä ja jättää tuo muistojen talo taakse. Monien laukkujen kanssa kiirehdimme tuolla jämsän kaduilla katsoen kelloa: 20:59. - Miksi me juoksemme kun ei kumminkaan keretä ?

Junan lähtöön oli aikaa enää 10min. Lampi kimmelsi sivulla ja toisella puolella mopoautot kurvaili eikä niidenkään kyytiin ollut hyppäämistä. Taivalsimme tuolla viimassa ja sateessa mietiskellen olisiko meidän kohtalona Taximi. Keskustaan päästyämme heidin hullut ideat oli plussaa - liftaus jämsän keskustassa oli ennen jäänyt yritykseksi mutta vihdoin, oikeassa hädässä se ei ollut pelkkä yritys vaan me tehtiin se. Punaisella isolla pakettiautolla päästiin asemalle ja ehdittiin junaan.

Konnari vielä naureskeli lumialle ja kertoi, että lippu väärään junaan johtui vain lumiasta. (;

Lauantai aamuna nukuttiin pitkään ja ai että maistui uni ! Sen jälkeen hengailtiin ja rötvättiin suurimmaks osaks aamupäivää ja kun rötväys alkoi tuntuu enemmänkin laiskuudelta ja inhottavalta tekemättömyydeltä, otettiin volvo ja suunnattiin kohti forumin parkkihallia. - ja mikä parasta, meillä oli maailman parhain kuski. Se yks niin luotto: Eerika riksust !

Koskaan ennen ei olla harrastettu kaupoissa kuvaamista mutta tottahan toki sekin piti kokea ja eipä se kovin kummosta ollut, luulis että se olis jotenki maailmaa avartavaa mutta kokeilkaapa, ei se oo kovin ihmeellistä. Vähän huvittuneita, paheksuvia, tympääntyneitä ja nauravia katseita se keräs mutta negatiivisten ihmistenkin ilmeet muuttuu hymyks kun hymyilee ja tervehtii kohteliaasti ja jos ei siitä niin pyytää että tuu kuvaa. Sillon ne joko lähtee karkuun tai nauraa. - Me ei testattu tommosta.
Anttilan niskahieronta koneet testattu - Ei oo hyviä. Yhen laitteen pauke kuuluu ainakin talon toiseen päähän ku se hakkaa, toinen on väärässä kohassa eikä hiero hartioita laisinkaan, kolmannen tehot eivät riitä edes vauvaa hieromaan. Joten näistä kommenteista päätellen voitte jo arvata, että tyydyn elämään niska kipujen kanssa vielä tovin.




Eilen nukuttiin taas jälleen pitkään - nyt ei ainakaan voi sanoa äidit että miks ette nuku.
Kellon käännyttyä jo puolenpäivän toiselle puolelle tai ainakin hipoen kahtatoista nousimme vihdoin ja söimme aamupalaksi - mitäpä muutakaan kun eilen saatujamme pitsoja. Kala siellä oli meille ne kiltisti myynyt ja toinen marsu tai hamsteri neuvonut kiltisti, että laatikon sijasta taco-majoneesi pizzat pakataan folioon. - Vaikkei heidi sellaista ideaa meinannutkaan sulattaa. ( Kala kuivala mala )

Illemmalla vielä matkustimme bussilla Jyväskylään kuuntelemaan opiston kamista ja hih, vähän meinas hymyilyttää. :) Sitten olikin jo aika saattaa rakkaat ystävät junalle. Sinne ne lähtivät, suuntasivat taas kukin omiin ympyröihinsä. Olipa meillä silti hauska viikonloppu, voi että ! ü TACK.
Ja vielä kuva tunnelmakahvilasta koska se ei tonne ylös suostunu mennä.

Jrt. MN

Määkivät lampaat, ystävät. linjalaiset.

Nyt tässä saikkupäivää viettäessä tajusin, että voisin vaikka kertoa tänne miten ihanan viikonlopun sain taas kokea. Ensin reissu sotkamossa jonka jälkeen pujahdin muutamaksi päiväksi koulun saloihin. Sieltä yhtä kovalla vauhdilla kuin olin mennytkin, lensin jo perjantaihin. Torstai iltana, viikko sitten, tuli hyvin onnistuneiden kuororeenejen jälkeen kaksi ihanaa tyttöstä piristämään mua. Nimittäin helene ja raita, rakkaita molemmat.
Perjantaina katsoimme ikkunasta ulos ja mitä huomasimmekaan, piha valkosenaan lumesta ! Säntäsimme tuonne raikkaaseen talviseen ilmaan ja kuin lapset jouluna, nauroimme ja oli mukavaa. Sitten olikin jo aika syödä ja matkata kohti jyväskylää.

 

Nuorten perjantai koitti ja näimme ah-niin-ihanat ystävämme, vanhat linjatoverit, määkivät lampaat - miten sen nyt ilmaiseekaan. Mitä tiesimme tulevasta, kun istuimme niillä valkoisilla penkeillä ja hymyilimme taas jälleen kerran Harrin hyville väläytyksille? Emme niin yhtään mitään. Fiilis ei ollu ihan katossa - ei kai kenelläkään. Hypättiin autoihin ja muutamien lumipesujen jälkeen päästiin onnellisesti hymyillen taloon sisälle. Emme tienneet valloittavasta maisemasta tuon taivaallista, mutta meillä oli silti sisällä takkatulen loimutessa hyvä olla.

Hetken parin, tuntien vierähtäessä, juteltuamme ja laulettuamme useat laulut, nousimme ja menimme syömään iltapalaa: ruisleipää kissan ihran kera. Nam! Sit pojat koki parhaaks hipsiä ulkorakennukseen koisii ja sehän passas tytöille paremmin kuin hyvin. Ovi lukkoon ja paardit pystyyn. Lettutaikinaa väsämään ja pienin vastoinkäymmisten jälkeen saatiin herkullinen lettupino eteemme yhdessä omenahillon kanssa. Yö venyi ja nukkuma aika oli vasta lähempänä kolmea.

Aamun valjetessa ja yhen huippu reippaan käytyä jo lenkillä, lämmitimme saunan. Kuitenkin ennen aamupalaa oli vain pojat ehtiny saunaan. Eliaksen kaurapuurot uppos nopeaa omenahillon kera just heränneille ystäville, jonka jälkeen tumpattuina suuntasimme raikkaaseen ulkoilmaan.
Monien leikkien jälkeen ja souteluyritysten lakattua kuvailimme itselaukasimella pärstöjämme ja lähdimme saunomaan, vielä halukkaat.

Toiset meni sisälle tekemään ruokaa, tälläkertaa makaronilaatikkoa. Väsyneet leikkijät istahtivat pöydän ääreen pohtimaan syntyjä syviä ja kuuntelemaan musiikkia. Piraatti telakka kelpasi hyvin ja kaikilla oli oikein hyvä olla raikkaan ulkoilman nipisteltyä varpaitamme ja sormiamme.

Saatuamme itsemme kylläisiksi painuimme moikkaamaan nukkumattia, joka oli ihan kokonaan tai  melkein kokonaan päässyt unohtumaan. - ainakin tytöiltä. Sillä välin pari reipasta tyttöä oli kerinnyt käyä kaupassa ostamassa ruokaa - jottei ne vain pääsisi loppumaan.
Heräiltyämme ja kuin ruokaa koskaan nähneinä, aloimme valmistamaan valkosuklaa mandariini herkkua. - Musiikkilinjan ykkös safka.
Rötväiltyämme ja laulettuamme monia monia lauluja rammoista kuusi varkaisiin, keksimme leikkiä joulua. Kynttilöiden valossa hörpimme glögiä ja nautimme piparia kera homejuuston. Eikä se ihana hetki siihen loppunut, fiksut päät lyötyämme yhteen keksimme pitää jokaiselle hautajaiset.

Päivän kaartuessa jo iltaan, hämärän käännyttyä jo pimeäksi, kellon pian vaihtaessa aikaa, siirryimme pannukakkujen, jätskiastioiden ja suklaahippujen - mutta myös ystävien, kanssa Päijänne järven rantaan nuotion ääreen. Veden liplatus, nuotio, ystävät, hiljainen hyräily ja kitaraa näppäilevät sormet. - Taivaallista. Se kruunasi jo aikasemmin ihanaksi muuttuneen illan.

Hyvillä mielin nousimme takaisin mökille. - Vielä osa sauno ja illan juttelu hetki muuttui miltei yön tunneille. Toivotimme toisillemme hyviä unia iltalaulujen jälkeen. Oli hyvä laittaa maaten.
Miten voikaan olla niin erilaisten ihmisten kanssa silti niin älyttömän ihanaa?

Uuden aamun, uusien auringon säteiden herätellessä käänsin kylkeä ja tajusin, että vielä olisi yksi päivä näiden ihanien linjalaisten, lampaiden, ystävien.. kanssa. Siinä venyteltyäni nousin ja kuulin samantien hiljaista kolinaa keittiöstä - joku oli siis jo hereillä. Tassuttelin muutaman askeleen keittiöön ja siellä ensimmäiset hirmu reippaat jo olivat pyöräyttäneet pizzan. Ennen kello kymmentä jokainen pirteä tai vähemmän pirteä kaveri oli jo pystyssä. Saimme aamupalaksi huippu täyttävää pizzaa. Täydellä vatsalla on mukavaa laulaa ja niimpä kokoonnuimme sohvalle laulamaan vielä muutamia kuorosovituksia, yksi ylitse muiden, se yksi hyvä nousi suosikiksi.
mutta unohtamatta kaikkea kömmellyksiä - kananmuna puuhun vai terassin kattoon?
Kaikki vain huvittaa ! oli meillä huippu kiva viikonloppu.
Se on nyt muistoissa ja historiaa. Suuntasimme auton kohti jyppilää ja siellä sitä ah-niin-tunnettua Kebab Housea. Huhhuh.

Ja miksipä ei oltais laulettu, kun kerran täydellä vatsalla on niin ihanaa laulaa?
Siirryimme kaupunginkirkon portaille laulamaan ja ohikulkijoiden ilmeistä saattoi lukea, että olimme huvittava näky siinä pienillä portailla seisoessamme ja tenorien kiekaistessa: Virvet, järvet.
Hymyillen lähettiin jokainen omalle matkalle kohti kotia. Helenen ja elinan vielä tullessa meille tehtiin mättökaakaota. Olipa se muuten ihan hyvää !

Kaikki varmaan aattelee että ompa noi ollu hämäriä mutta meillä oli oikeesti ihan huippukivaa.
Varmasti enskerralla en mee tylsillä fiiliksillä kun tietää että on mukavaa. :):):):):)
Sitten vain koulunpenkkiä kuluttamaan ja samalla odottamaan uusia viikonloppuja.
Jrt. MN

  

Millonkohan tänne saatais auringon paistetta? Helsingissä oli niin täydellinen ilma mutta täällä vain satelee vettä taivaan täydeltä ja lehdet on jo suurinpiirteen kaikki maassa eikä enää oo kauniita keltaisia lehtiä kuin parissa oksassa ja nekin jo melkein kokonaan irti, valmiina tuulen tempaamiseen. Kaunistahan syksy on jokapuolella mutta loppusyksy - se, kun väriloisto alkaa kääntyä ruskeeksi ja ilma sumuiseksi ja harmaaksi ja kun auringon sijasta pilviverhot alkavat tunkeutua taivaan kannelle - se on jotain kamalaa. Harmaat hiiret eivät erotu harmaasta syksyisestä maasta eikä linnuilla ole suojaa enää puissa vaan ne hakeutuvat etelään talven pakkasilta. Puut alkavat näyttää valmiilta ottamaan vastaan ensilumet. Kaikki on niin kolkkoa. Ihmiset haravoivat lehtiä maasta ja kulettavat ne ruostuneilla kottikärryillä pihan perälle tai johonkin, missä ne eivät haittaa - maatukoon sinne. Ne lehdet, jotka äsken niin kirkkaasti keltaisina ja oransseina tuolla puun oksilla heiluivat ja saivat minut hymyilemään ! Ihmiset kulkevat kaupungilla vastaan villapipoihin käärittyinä ja kaulaliinat niin tiukasti että tuskin happea saavat. Eikä lämpöasteet ole tippuneet edes lähellekään nollaa. Välillä kuulee kysymyksiä että mitenkä me taretaan talvella kun nyt on jo näin kylmä? Ihmeesti kaikkeen tottuu.

Ylempänä on kuva uusimmasta ostoksestani ja tykkään ihan hirveesti. Tuo on niin lämpönen että pitäisin sitä aina vaikka! ü Tänää on mun vapaapäivä ja koska eilen oli migreeni niin tälleviikolle sattu sitten kaks vapaapäivää. Univelkoja hyvin nukuttu pois tässä ja äskettäin söin oikein ihanan aamupalan. Hedelmiä ja kaikkea. :) Illalla olis tarkotus mennä mikon kanssa ajelemaan ja siinä saisin sitte vähä reeniä vielä ennenku huomenna porhallan liukkaan radalle ! hui. Vaajakoskella on ihan hämärä liikenneympyrä ja en tuu koskaan selviämään siitä, en ikinä. Mutta joo, ei siitä sitten enempää. Eilen löysin tosi hauskoja videoita ja niistä sain päivän naurut ! ü niitä oli ihan hirveesti. Vielä kuva mun aamupalasta ja vähän syksysiä kuvia muutenkin. Nytte lenkille, heissan. Pitäkää kaikki kivaa koulussa!! mulla kaks päivää ja SYYSLOMA.

viikonloppu täynnä hauskuutta ja pelkoa.

Huh. Vihdoin kotona, vaikka mieli teki takasi jo lauantai iltana kun hesan keskustassa poukkoiltiin vailla yöpaikkaa. Njoop, siis keskiviikko iltana menin ylöjärvelle, siitä toi edellinen postaus. Mutta entä sitten?
Perjantaina hyppäsin taas junaan ja nyt oli suuntana kouvola! Hiljahon annelle päätin lähteä ja matka oli uuvuttavan pitkä. Vannoin, etten enää ikinä kulje junalla. - Se siitä vannomisesta. Saavuin määränpäähän jo puol neljä ja heti ensimmäisenä jouduin menee yksin bussiin. Minä maalaistollo hyppäsin voikkaan bussiin hetken epäröityäni anjalaa tai jotain sinnepäin. Pelkäsin eksyväni mutta onneks olin ihan oikeessa paikassa päästyäni taas raittiiseen ilmaan haukkaamaan happea!

Haluttiin tehä jotain hauskaa ja ei oikein keksitty mitään joten otettiin annen vanhemmille tarkoitetut presso liput ja lähettiin syömään. Mikäs siinä kun ilmaseks sai! Asetuttiin hienosti hyvälle paikalle ja otettiin menut käteen: Otetaanpa nyt kalleinta mahollista kerta ilmaseks saahaa kahvi kera kahvileivän. Eipä keretty olla kauaakaan kun tarjoilija tuli ja kysyi mitä otetaan: No, meillä on tällänen lippu, mitä me saahaan? (kummallakin jälkkärilista nenän edessä, hyvä ettei kuola valu..) - No sillä saa kahvin,teen tai limsan sekä kanelikierremunkin tai vaihtoehtoisesti kinkku-juustopiirakan. JES! ei siis mitään listalta, ei siis mitään tosi hienoo - No tota, pullat ja limsat kiitos. :)
Kerroin vähän annelle mitä kaikkee ne teki väärin ku tarjoili ja saatiin hyvät naurut. Muutenki oli tosi hauskaa ku saatii pakastepullia.....

Illalla meillä oli varsin hauskaa kera sanajahin ja hirmuisten naurujen. Nauratti niin paljon, etten meinannu pystyssä pysyä eikä kyllä kovin horjumattomalta annekaan näyttäny! Olipa meillä lystiä. ps. sain soittaa urkuja!!!

Lauantai aamuna herättyämme jo aamun kaartuessa päivään lähettiin ruokailemisen kautta takaisin kouvolaan. Ja mitä me tehtiin, shoppailtiin hitusen verran ja siellä kaupassa soi joku laulu, mitä monet soitti opistossa - hassua.
Sit syötiin tollanen vaahtokarkkikaakao ja oli muuten pahaa, älkää ikää menkö ostamaan! eivaines. se oli hyvää kaikin puolin lukuunottamatta allöttävän makeeta kaakaota! :) en nyt mitenkää hauku mutta se vaan oli, valehtelematta.
Sitten jostain ihmeestä saatiin idea lähteä hesaan ja voi kamala mitä tehtiinkään. me siis oikeesti lähettii sinne vaikka monet kerrat vaivuttiin epätoivoon kyytien suhteen. Oispa vaan ollu se auto, olis ollu kaikki hyvin! ps. taas kerran vannoin, että en enää ikää mee junaan. Jäätiin pasilassa pois ja ostettii uudet liput hesaan. - mikä idea! jouduttiin iha väärään junaan mut päästiin jokatapauksessa perille. jes.

Hetken hesassa seikkailtuamme olin valmis lähtemään takasi kotiin. Pelko vaan suureni kun anne sanoi lähtevänsä siskolle yöks. Hyppäsin hätäpäissäni junaan ja taas oli suuntana paikka, mistä en tiennyt mitään. Olin matkalla Hervantaan! - juoppojen paratiisi. Ensin istuessani tuntikausia junassa ja ajatukseni kerettyä käyä useaan otteeseen siinä samassa: ei koskaan junaan! saavuin asemalle. Mikä näky! ihmiset kulki vastaan tien reunasta toiseen ja jokapaikka oli oksentavia ihmisiä. Sillon tuli ikävä kotiin, missä olinkaan! keskellä yötä tampereen keskustassa venaamassa bussia juoppokylään. Pelkäsin jo etten selviä! kadut oli täynnä teletappi ötököihin pukeutuneita ihmisiä ja ryyppäävää nuorisoa, olin kuolla pelosta ja kylmyydestä. Mutta sitten kuulin, että ah ihana ystävä kera toisen tulis mua vastaan pian. Jäin odottamaan.
Hypättiin toiseen bussiin ja olo alkoi olla rauhallinen, bussi oli täynnä ihmisiä, mutta ne ei näyttäny humalaisilta. - onneks. Matkattiin hetki ja saavuttiin kuin saavuttiinkin Varpun kämpille. IHANAA! Silloin osasin jo nauttia olostani.
Aamulla hievoinen päänsärky yllätti taas, joten kuoroesitys jäi multa kuulematta. Jospa pääsisin johannes passioon! (;

Tässä siis viikonloppu kokonaisuudessaan, mutta välissä tapahtui vielä paljon kaikkea mitä ei täällä viitti ees kertoa koska annen kanssa toilailtiin enemmän ku lakisallii! hyvä niin, ettei kaikkia paljasta :)
Nyt turvallisesti kotona. - huh. Ja unta palloon pitkän uuvuttavan mutta silti ihanan viikonlopun jälkeen. Tässä vielä vähän kuvia sieltä mun veljen luota, liittyen edelliseen tekstiin. :)

Jr.
-MN

Ystävejä siinä.

Eilen oli ensimmäinen teoriatunti ja sen jälkeen oonkin innokkaasti opiskellu autokoulun teoriakirjaa, oon ainakin siihen motivoitunut jos en muuhun ! ü tänää käytiin aamusta taidekeskus Holvissa ja ylimmässä kerroksessa oli ihan huikee koti, tai se ainakin esitti jotain sinnepäin olevaa huoneistoa. Sai aika paljon ihailevia kommenetteja verrattuna muihin teoksiin, joista ei oikein ymmärtäny mitään. Tulipahan silti käytyä ku ei varmaan ite olis heti tajuamassa mennä sinne. Mulla oli hirveesti kuvia sieltä ja koulusta ja kaikkea muuta mutta otin ne puhelimella eikä niitä voi sitte liittää koneelle nii empä tiiä miten teen ees ton koulutehtävän ku en saa nyt mainoskuvia lainkaan power pointtiin. tekniikanihmelapsi !

En tiiä mikä muhun on menny mutta syyks voin vaikka laittaa että nyt on tullu jo syksy, onhan ulkona keltaset lehdet puissa ja joka toinen päivä sataa ja toinen paistaa. Onhan ilma jo kylmä eikä helteistä oo enää tietoakaan, saahan kohta jo laittaa villapaidan kouluun lähtiessä. Siitä syystä olen alottanu joululaulu kauden. Ensimmäisiä päiviä joululaulut on soinu ja olo on ollu aika huvittunut mutta useat joululaulut tuo nii paljon muistoja mieleen että onpa kivaa illalla mennä sänkyy makoilee ja pistää vähän joululauluja. :) Tulee paljon asioita mieleen, ihania asioita, ihania ystäviä. 

Välistä aina jää miettimään mitä ystäville kuuluu ja oon kyllä ollu onnellinen että liioista arpomisista ootte rakkaat ihmiset mua säästäny ku ootte kertonu kuulumisianne: iloisista ja surullisista. On ollut ihana huomata, että teihin voi huoletta luottaa. Ootte tärkeitä elämän tiellä ja haluan pitää teitä kiinni kädestä, olette verraton tuki. Jokainen, korvaamaton ihminen tielläni. Olkaa tässä, olkaa vierelläni elämässä.
En oikein osaa aina kertoa, että miten välitän teistä. mutta tarvitseeko, jos olen huono puhumaan. Tiedätte sanomattakin, että olette rakkaita. :)

Hih. tässä kiva loppukevennys kuva ja mukavaa iltaa ja viikonalkupuolta kaikille !

Jr! 

- MN

mennyt viikonloppu ystävien kera.

Nyt se lupaamani teksti menneeltä viikonlopulta. Tää ei oo lähelläkään sitä, mitä me tyttöjen kanssa aateltii tänne pistää mutta tuleepahan nyt kerrottua mitä ollaan saatu aikaan - ei niin yhtään mitään. Annen piti tulla jo torstaina mutta siihen tuli sitte mutkia matkaan ja päätti lähtee vasta perjantaina niin, että olis täällä neljän aikaan, mutta kuinkas kävikään? - Täällähän se talsi vasta ilta yheltätoista. Junat vähä poukkoili ja kiertoo tuli kouvolasta kuopion kautta jykylään. Eikai siinä sitten muuta ku taksia tilamaan ja vr maksaa. :) ainaki parempi kyyti meille ku mulla ja lipsellä ! Illalla vaan oltiin ja juteltiin ja piettiin hauskaa. Ei mitään kummaa! Kuunneltiin musiikkia ja nautittiin. Ja anne oppi tekemään letit, alla kuva, millaset kiharat niistä tuli. :d

Lauantaina umpiväsyneenä painuttiin töihin järvilinnaan ja tytöt lööbaili siellä mun tehdessä ahkerasti töitä. Sen jälkeen pakattii kimpsut ja kampsut ja mentii vähä rannalle viettää ihanan lämpöstä päivää. Siellä tuuli ja muutenki vesi oli aika kylmää, mutta meillä oli kivvaa. Illalla lähettii pizzan jälkee takasi kottii ja oltiin iha poikki. Mentiin silti ottaa vielä kuvia (mitäs me teinit.) ja tuli kyllä semmosia otoksia että niille ei voinu ku nauraa ! Sunnuntaina oli vähän hakusassa mihin menis ku juna lähti huonoon aikaan, ettei voinu figellekään mennä. Päätettiin et no kävästään kaupungilla ku aseman vieressä tuppaa olemaan ja mentii sinne oikee innoissaa että keretään hetki shoppaa mutta kas kummaa, kaupat oli menny kiinni. Eikai siinä, vietettiin oikeen rattoisa iltapäivä-ilta Wilhelmiinassa. En tajua, miten kahvila voi olla niin rento! siinä piilomainontana: kahvila parhaimmillaan ! käykää, jos tännepäin eksytte, laadukasta tavaraa ja herra hakkarainen on oikeesti hyvvää. ;) Vielä perään kuvia viikonlopusta. Kiitos ja hei.

      

      

ps. anne ja lisbe laitan teille kuvat piilotetussa kansiossa fb:ssä kuhan kerkeen! 

pps. ihana viikonloppu oli, ens viikonloppua odotellessa ;)