Määkivät lampaat, ystävät. linjalaiset.

Nyt tässä saikkupäivää viettäessä tajusin, että voisin vaikka kertoa tänne miten ihanan viikonlopun sain taas kokea. Ensin reissu sotkamossa jonka jälkeen pujahdin muutamaksi päiväksi koulun saloihin. Sieltä yhtä kovalla vauhdilla kuin olin mennytkin, lensin jo perjantaihin. Torstai iltana, viikko sitten, tuli hyvin onnistuneiden kuororeenejen jälkeen kaksi ihanaa tyttöstä piristämään mua. Nimittäin helene ja raita, rakkaita molemmat.
Perjantaina katsoimme ikkunasta ulos ja mitä huomasimmekaan, piha valkosenaan lumesta ! Säntäsimme tuonne raikkaaseen talviseen ilmaan ja kuin lapset jouluna, nauroimme ja oli mukavaa. Sitten olikin jo aika syödä ja matkata kohti jyväskylää.

 

Nuorten perjantai koitti ja näimme ah-niin-ihanat ystävämme, vanhat linjatoverit, määkivät lampaat - miten sen nyt ilmaiseekaan. Mitä tiesimme tulevasta, kun istuimme niillä valkoisilla penkeillä ja hymyilimme taas jälleen kerran Harrin hyville väläytyksille? Emme niin yhtään mitään. Fiilis ei ollu ihan katossa - ei kai kenelläkään. Hypättiin autoihin ja muutamien lumipesujen jälkeen päästiin onnellisesti hymyillen taloon sisälle. Emme tienneet valloittavasta maisemasta tuon taivaallista, mutta meillä oli silti sisällä takkatulen loimutessa hyvä olla.

Hetken parin, tuntien vierähtäessä, juteltuamme ja laulettuamme useat laulut, nousimme ja menimme syömään iltapalaa: ruisleipää kissan ihran kera. Nam! Sit pojat koki parhaaks hipsiä ulkorakennukseen koisii ja sehän passas tytöille paremmin kuin hyvin. Ovi lukkoon ja paardit pystyyn. Lettutaikinaa väsämään ja pienin vastoinkäymmisten jälkeen saatiin herkullinen lettupino eteemme yhdessä omenahillon kanssa. Yö venyi ja nukkuma aika oli vasta lähempänä kolmea.

Aamun valjetessa ja yhen huippu reippaan käytyä jo lenkillä, lämmitimme saunan. Kuitenkin ennen aamupalaa oli vain pojat ehtiny saunaan. Eliaksen kaurapuurot uppos nopeaa omenahillon kera just heränneille ystäville, jonka jälkeen tumpattuina suuntasimme raikkaaseen ulkoilmaan.
Monien leikkien jälkeen ja souteluyritysten lakattua kuvailimme itselaukasimella pärstöjämme ja lähdimme saunomaan, vielä halukkaat.

Toiset meni sisälle tekemään ruokaa, tälläkertaa makaronilaatikkoa. Väsyneet leikkijät istahtivat pöydän ääreen pohtimaan syntyjä syviä ja kuuntelemaan musiikkia. Piraatti telakka kelpasi hyvin ja kaikilla oli oikein hyvä olla raikkaan ulkoilman nipisteltyä varpaitamme ja sormiamme.

Saatuamme itsemme kylläisiksi painuimme moikkaamaan nukkumattia, joka oli ihan kokonaan tai  melkein kokonaan päässyt unohtumaan. - ainakin tytöiltä. Sillä välin pari reipasta tyttöä oli kerinnyt käyä kaupassa ostamassa ruokaa - jottei ne vain pääsisi loppumaan.
Heräiltyämme ja kuin ruokaa koskaan nähneinä, aloimme valmistamaan valkosuklaa mandariini herkkua. - Musiikkilinjan ykkös safka.
Rötväiltyämme ja laulettuamme monia monia lauluja rammoista kuusi varkaisiin, keksimme leikkiä joulua. Kynttilöiden valossa hörpimme glögiä ja nautimme piparia kera homejuuston. Eikä se ihana hetki siihen loppunut, fiksut päät lyötyämme yhteen keksimme pitää jokaiselle hautajaiset.

Päivän kaartuessa jo iltaan, hämärän käännyttyä jo pimeäksi, kellon pian vaihtaessa aikaa, siirryimme pannukakkujen, jätskiastioiden ja suklaahippujen - mutta myös ystävien, kanssa Päijänne järven rantaan nuotion ääreen. Veden liplatus, nuotio, ystävät, hiljainen hyräily ja kitaraa näppäilevät sormet. - Taivaallista. Se kruunasi jo aikasemmin ihanaksi muuttuneen illan.

Hyvillä mielin nousimme takaisin mökille. - Vielä osa sauno ja illan juttelu hetki muuttui miltei yön tunneille. Toivotimme toisillemme hyviä unia iltalaulujen jälkeen. Oli hyvä laittaa maaten.
Miten voikaan olla niin erilaisten ihmisten kanssa silti niin älyttömän ihanaa?

Uuden aamun, uusien auringon säteiden herätellessä käänsin kylkeä ja tajusin, että vielä olisi yksi päivä näiden ihanien linjalaisten, lampaiden, ystävien.. kanssa. Siinä venyteltyäni nousin ja kuulin samantien hiljaista kolinaa keittiöstä - joku oli siis jo hereillä. Tassuttelin muutaman askeleen keittiöön ja siellä ensimmäiset hirmu reippaat jo olivat pyöräyttäneet pizzan. Ennen kello kymmentä jokainen pirteä tai vähemmän pirteä kaveri oli jo pystyssä. Saimme aamupalaksi huippu täyttävää pizzaa. Täydellä vatsalla on mukavaa laulaa ja niimpä kokoonnuimme sohvalle laulamaan vielä muutamia kuorosovituksia, yksi ylitse muiden, se yksi hyvä nousi suosikiksi.
mutta unohtamatta kaikkea kömmellyksiä - kananmuna puuhun vai terassin kattoon?
Kaikki vain huvittaa ! oli meillä huippu kiva viikonloppu.
Se on nyt muistoissa ja historiaa. Suuntasimme auton kohti jyppilää ja siellä sitä ah-niin-tunnettua Kebab Housea. Huhhuh.

Ja miksipä ei oltais laulettu, kun kerran täydellä vatsalla on niin ihanaa laulaa?
Siirryimme kaupunginkirkon portaille laulamaan ja ohikulkijoiden ilmeistä saattoi lukea, että olimme huvittava näky siinä pienillä portailla seisoessamme ja tenorien kiekaistessa: Virvet, järvet.
Hymyillen lähettiin jokainen omalle matkalle kohti kotia. Helenen ja elinan vielä tullessa meille tehtiin mättökaakaota. Olipa se muuten ihan hyvää !

Kaikki varmaan aattelee että ompa noi ollu hämäriä mutta meillä oli oikeesti ihan huippukivaa.
Varmasti enskerralla en mee tylsillä fiiliksillä kun tietää että on mukavaa. :):):):):)
Sitten vain koulunpenkkiä kuluttamaan ja samalla odottamaan uusia viikonloppuja.
Jrt. MN