Kala kuivala mala.

Tänää astuin koulun lasisista ovista sisään ja katsoin ympärilleni ankein mielin: Taasko tämä inhottava arki alkaa. Vaikka mieli oli vielä viikonlopussa ja ystävissä, piti silti kasata ittensä ja painua yläkertaan oppitunnille. - Mutta olihan mulla mukana uutuuttaan (melkeen) kiiltävä Fjallraven kånken ! ü Hymyillen kävelin luokkaan, mutta en ehkä siks että koulun käynti on niin hauskaa, vaan ehkä siks, että olin nähnyt rakkaita ystäviäni.

Perjantaina koulun jälkeen hyppäsin bussiin ja vellovin vatsoin kiidettiin yli lumettuneiden kumpareiden ja puiden, jotka olivat jo pudottanut lehtensä talven tuloa varten. Maisemat vilisivät silmissä ja kuin hujauksesta olin jo kartanon pihalla. Siinä se rakas kesätyöpaikka niin komeana seisoi hieman ensilumien peitossa kalpealta mutta ylväältä näyttäen.

Kerettyäni juuri ja juuri sopia työaikani olin jo häipynyt ja suuntaamassa junalla kohti jämsän rautatieasemaa. Siitä tämä nyt jo mennyt viikonloppu sai alkunsa. Heti junasta astuttuani näin viisi mopoautoa ja vähän meinas alkaa hymyilyttään muistuttuani mieleen, että jämsä on mautojen paratiisi. Lähin talsimaan kohti opistoa, vaikka olin jo Lidlin kohalla läpimärkä. Ainoastaan vanhat kunnon talvikengät pitivät veden vaikka astuin viiskertaa koko matkan aikana vesilätäkköön.

Keltaiseen, tuttuun, niin rakkaaseen, vanhaan kotiin (ja mitä kaikkea vielä) päästyäni törmäsin yhteen nurtsilaiseen tyyppiin, huippuun sellaseen! Se niin ilosesti tervehti ja vetäs mukaansa vaikka olin hieman jännittänyt tavata yli satapäistä opiskelijaparvea. Seurasin häntä ja tapasin samantien monia monia tuttuja ja olin hämmentynyt, suuresti. Sitten kuin taivaalta tupsahtaen yksi espoon poika käveli eteeni, mitä kummaa. Hänkin täällä - Joululevyn kansia väsäämässä. ( täytyy hattua nostaa että se jätkä jaksaa, vaikka ei enää ees saa stipendiä siitä )

 

Sitten saimme idean painella kylmästä ilmasta huolimatta Onnelaan. Hiljaa hipsimme oven taakse ja koputimme. Samantien kaksi noista kolmesta syöksyi oven taakse piiloon - Mikälie paniikki?

Ja tajuttuamme heti, ettei ollut syytä pelkoon, kävelimme oven eteen selät suorina ja suuri hymy kasvoilla. Olipa niin mukavia tyyppejä siellä että ihan syytäkin oli hymyillä ja vielä enemmän syytä kun tuosta ruskeasta ulkoovesta astui sisälle riksun ystävämme, sekin ihan huikee sellainen.

Tähän mennessä joululevyn kannet olivat tuolla päärakennuksessa saanut eriäviä mielipiteitä, joista espoon frendille tuli paineita ja melkein suistui pöydän alle piiloon. Ei, miksi lannistumaan kun ihmiset vaan sanovat mielipiteen. Selkäsuorana tekemään kompromissia. Toisesta toista ja toisesta toista ja niin ja näin ja noin. sinne reunaa ja tuolta pois. - Ei, tuleeko sittenkin liian sekava? Mitä jos sittenkin nostais tuota ylöspäin tai sitten vain poistais kokonaan. Niin, sitten tekisi noin ja pravoo valmista ! Hetken mietittyä nousimme ja lähdimme kattomaan, mitä käyttisläiset olivat saaneet aikaan tunnelmakahvilaan. Tunnelma oli ihan jees, mutta ei hiponut lähelläkään meidän musiikkikahvilaa ja siitä pointseja vuosikurssille 10-11.

 

Viimein tuli aika lähteä ja jättää tuo muistojen talo taakse. Monien laukkujen kanssa kiirehdimme tuolla jämsän kaduilla katsoen kelloa: 20:59. - Miksi me juoksemme kun ei kumminkaan keretä ?

Junan lähtöön oli aikaa enää 10min. Lampi kimmelsi sivulla ja toisella puolella mopoautot kurvaili eikä niidenkään kyytiin ollut hyppäämistä. Taivalsimme tuolla viimassa ja sateessa mietiskellen olisiko meidän kohtalona Taximi. Keskustaan päästyämme heidin hullut ideat oli plussaa - liftaus jämsän keskustassa oli ennen jäänyt yritykseksi mutta vihdoin, oikeassa hädässä se ei ollut pelkkä yritys vaan me tehtiin se. Punaisella isolla pakettiautolla päästiin asemalle ja ehdittiin junaan.

Konnari vielä naureskeli lumialle ja kertoi, että lippu väärään junaan johtui vain lumiasta. (;

Lauantai aamuna nukuttiin pitkään ja ai että maistui uni ! Sen jälkeen hengailtiin ja rötvättiin suurimmaks osaks aamupäivää ja kun rötväys alkoi tuntuu enemmänkin laiskuudelta ja inhottavalta tekemättömyydeltä, otettiin volvo ja suunnattiin kohti forumin parkkihallia. - ja mikä parasta, meillä oli maailman parhain kuski. Se yks niin luotto: Eerika riksust !

Koskaan ennen ei olla harrastettu kaupoissa kuvaamista mutta tottahan toki sekin piti kokea ja eipä se kovin kummosta ollut, luulis että se olis jotenki maailmaa avartavaa mutta kokeilkaapa, ei se oo kovin ihmeellistä. Vähän huvittuneita, paheksuvia, tympääntyneitä ja nauravia katseita se keräs mutta negatiivisten ihmistenkin ilmeet muuttuu hymyks kun hymyilee ja tervehtii kohteliaasti ja jos ei siitä niin pyytää että tuu kuvaa. Sillon ne joko lähtee karkuun tai nauraa. - Me ei testattu tommosta.
Anttilan niskahieronta koneet testattu - Ei oo hyviä. Yhen laitteen pauke kuuluu ainakin talon toiseen päähän ku se hakkaa, toinen on väärässä kohassa eikä hiero hartioita laisinkaan, kolmannen tehot eivät riitä edes vauvaa hieromaan. Joten näistä kommenteista päätellen voitte jo arvata, että tyydyn elämään niska kipujen kanssa vielä tovin.




Eilen nukuttiin taas jälleen pitkään - nyt ei ainakaan voi sanoa äidit että miks ette nuku.
Kellon käännyttyä jo puolenpäivän toiselle puolelle tai ainakin hipoen kahtatoista nousimme vihdoin ja söimme aamupalaksi - mitäpä muutakaan kun eilen saatujamme pitsoja. Kala siellä oli meille ne kiltisti myynyt ja toinen marsu tai hamsteri neuvonut kiltisti, että laatikon sijasta taco-majoneesi pizzat pakataan folioon. - Vaikkei heidi sellaista ideaa meinannutkaan sulattaa. ( Kala kuivala mala )

Illemmalla vielä matkustimme bussilla Jyväskylään kuuntelemaan opiston kamista ja hih, vähän meinas hymyilyttää. :) Sitten olikin jo aika saattaa rakkaat ystävät junalle. Sinne ne lähtivät, suuntasivat taas kukin omiin ympyröihinsä. Olipa meillä silti hauska viikonloppu, voi että ! ü TACK.
Ja vielä kuva tunnelmakahvilasta koska se ei tonne ylös suostunu mennä.

Jrt. MN