Kala kuivala mala.

Tänää astuin koulun lasisista ovista sisään ja katsoin ympärilleni ankein mielin: Taasko tämä inhottava arki alkaa. Vaikka mieli oli vielä viikonlopussa ja ystävissä, piti silti kasata ittensä ja painua yläkertaan oppitunnille. - Mutta olihan mulla mukana uutuuttaan (melkeen) kiiltävä Fjallraven kånken ! ü Hymyillen kävelin luokkaan, mutta en ehkä siks että koulun käynti on niin hauskaa, vaan ehkä siks, että olin nähnyt rakkaita ystäviäni.

Perjantaina koulun jälkeen hyppäsin bussiin ja vellovin vatsoin kiidettiin yli lumettuneiden kumpareiden ja puiden, jotka olivat jo pudottanut lehtensä talven tuloa varten. Maisemat vilisivät silmissä ja kuin hujauksesta olin jo kartanon pihalla. Siinä se rakas kesätyöpaikka niin komeana seisoi hieman ensilumien peitossa kalpealta mutta ylväältä näyttäen.

Kerettyäni juuri ja juuri sopia työaikani olin jo häipynyt ja suuntaamassa junalla kohti jämsän rautatieasemaa. Siitä tämä nyt jo mennyt viikonloppu sai alkunsa. Heti junasta astuttuani näin viisi mopoautoa ja vähän meinas alkaa hymyilyttään muistuttuani mieleen, että jämsä on mautojen paratiisi. Lähin talsimaan kohti opistoa, vaikka olin jo Lidlin kohalla läpimärkä. Ainoastaan vanhat kunnon talvikengät pitivät veden vaikka astuin viiskertaa koko matkan aikana vesilätäkköön.

Keltaiseen, tuttuun, niin rakkaaseen, vanhaan kotiin (ja mitä kaikkea vielä) päästyäni törmäsin yhteen nurtsilaiseen tyyppiin, huippuun sellaseen! Se niin ilosesti tervehti ja vetäs mukaansa vaikka olin hieman jännittänyt tavata yli satapäistä opiskelijaparvea. Seurasin häntä ja tapasin samantien monia monia tuttuja ja olin hämmentynyt, suuresti. Sitten kuin taivaalta tupsahtaen yksi espoon poika käveli eteeni, mitä kummaa. Hänkin täällä - Joululevyn kansia väsäämässä. ( täytyy hattua nostaa että se jätkä jaksaa, vaikka ei enää ees saa stipendiä siitä )

 

Sitten saimme idean painella kylmästä ilmasta huolimatta Onnelaan. Hiljaa hipsimme oven taakse ja koputimme. Samantien kaksi noista kolmesta syöksyi oven taakse piiloon - Mikälie paniikki?

Ja tajuttuamme heti, ettei ollut syytä pelkoon, kävelimme oven eteen selät suorina ja suuri hymy kasvoilla. Olipa niin mukavia tyyppejä siellä että ihan syytäkin oli hymyillä ja vielä enemmän syytä kun tuosta ruskeasta ulkoovesta astui sisälle riksun ystävämme, sekin ihan huikee sellainen.

Tähän mennessä joululevyn kannet olivat tuolla päärakennuksessa saanut eriäviä mielipiteitä, joista espoon frendille tuli paineita ja melkein suistui pöydän alle piiloon. Ei, miksi lannistumaan kun ihmiset vaan sanovat mielipiteen. Selkäsuorana tekemään kompromissia. Toisesta toista ja toisesta toista ja niin ja näin ja noin. sinne reunaa ja tuolta pois. - Ei, tuleeko sittenkin liian sekava? Mitä jos sittenkin nostais tuota ylöspäin tai sitten vain poistais kokonaan. Niin, sitten tekisi noin ja pravoo valmista ! Hetken mietittyä nousimme ja lähdimme kattomaan, mitä käyttisläiset olivat saaneet aikaan tunnelmakahvilaan. Tunnelma oli ihan jees, mutta ei hiponut lähelläkään meidän musiikkikahvilaa ja siitä pointseja vuosikurssille 10-11.

 

Viimein tuli aika lähteä ja jättää tuo muistojen talo taakse. Monien laukkujen kanssa kiirehdimme tuolla jämsän kaduilla katsoen kelloa: 20:59. - Miksi me juoksemme kun ei kumminkaan keretä ?

Junan lähtöön oli aikaa enää 10min. Lampi kimmelsi sivulla ja toisella puolella mopoautot kurvaili eikä niidenkään kyytiin ollut hyppäämistä. Taivalsimme tuolla viimassa ja sateessa mietiskellen olisiko meidän kohtalona Taximi. Keskustaan päästyämme heidin hullut ideat oli plussaa - liftaus jämsän keskustassa oli ennen jäänyt yritykseksi mutta vihdoin, oikeassa hädässä se ei ollut pelkkä yritys vaan me tehtiin se. Punaisella isolla pakettiautolla päästiin asemalle ja ehdittiin junaan.

Konnari vielä naureskeli lumialle ja kertoi, että lippu väärään junaan johtui vain lumiasta. (;

Lauantai aamuna nukuttiin pitkään ja ai että maistui uni ! Sen jälkeen hengailtiin ja rötvättiin suurimmaks osaks aamupäivää ja kun rötväys alkoi tuntuu enemmänkin laiskuudelta ja inhottavalta tekemättömyydeltä, otettiin volvo ja suunnattiin kohti forumin parkkihallia. - ja mikä parasta, meillä oli maailman parhain kuski. Se yks niin luotto: Eerika riksust !

Koskaan ennen ei olla harrastettu kaupoissa kuvaamista mutta tottahan toki sekin piti kokea ja eipä se kovin kummosta ollut, luulis että se olis jotenki maailmaa avartavaa mutta kokeilkaapa, ei se oo kovin ihmeellistä. Vähän huvittuneita, paheksuvia, tympääntyneitä ja nauravia katseita se keräs mutta negatiivisten ihmistenkin ilmeet muuttuu hymyks kun hymyilee ja tervehtii kohteliaasti ja jos ei siitä niin pyytää että tuu kuvaa. Sillon ne joko lähtee karkuun tai nauraa. - Me ei testattu tommosta.
Anttilan niskahieronta koneet testattu - Ei oo hyviä. Yhen laitteen pauke kuuluu ainakin talon toiseen päähän ku se hakkaa, toinen on väärässä kohassa eikä hiero hartioita laisinkaan, kolmannen tehot eivät riitä edes vauvaa hieromaan. Joten näistä kommenteista päätellen voitte jo arvata, että tyydyn elämään niska kipujen kanssa vielä tovin.




Eilen nukuttiin taas jälleen pitkään - nyt ei ainakaan voi sanoa äidit että miks ette nuku.
Kellon käännyttyä jo puolenpäivän toiselle puolelle tai ainakin hipoen kahtatoista nousimme vihdoin ja söimme aamupalaksi - mitäpä muutakaan kun eilen saatujamme pitsoja. Kala siellä oli meille ne kiltisti myynyt ja toinen marsu tai hamsteri neuvonut kiltisti, että laatikon sijasta taco-majoneesi pizzat pakataan folioon. - Vaikkei heidi sellaista ideaa meinannutkaan sulattaa. ( Kala kuivala mala )

Illemmalla vielä matkustimme bussilla Jyväskylään kuuntelemaan opiston kamista ja hih, vähän meinas hymyilyttää. :) Sitten olikin jo aika saattaa rakkaat ystävät junalle. Sinne ne lähtivät, suuntasivat taas kukin omiin ympyröihinsä. Olipa meillä silti hauska viikonloppu, voi että ! ü TACK.
Ja vielä kuva tunnelmakahvilasta koska se ei tonne ylös suostunu mennä.

Jrt. MN

Määkivät lampaat, ystävät. linjalaiset.

Nyt tässä saikkupäivää viettäessä tajusin, että voisin vaikka kertoa tänne miten ihanan viikonlopun sain taas kokea. Ensin reissu sotkamossa jonka jälkeen pujahdin muutamaksi päiväksi koulun saloihin. Sieltä yhtä kovalla vauhdilla kuin olin mennytkin, lensin jo perjantaihin. Torstai iltana, viikko sitten, tuli hyvin onnistuneiden kuororeenejen jälkeen kaksi ihanaa tyttöstä piristämään mua. Nimittäin helene ja raita, rakkaita molemmat.
Perjantaina katsoimme ikkunasta ulos ja mitä huomasimmekaan, piha valkosenaan lumesta ! Säntäsimme tuonne raikkaaseen talviseen ilmaan ja kuin lapset jouluna, nauroimme ja oli mukavaa. Sitten olikin jo aika syödä ja matkata kohti jyväskylää.

 

Nuorten perjantai koitti ja näimme ah-niin-ihanat ystävämme, vanhat linjatoverit, määkivät lampaat - miten sen nyt ilmaiseekaan. Mitä tiesimme tulevasta, kun istuimme niillä valkoisilla penkeillä ja hymyilimme taas jälleen kerran Harrin hyville väläytyksille? Emme niin yhtään mitään. Fiilis ei ollu ihan katossa - ei kai kenelläkään. Hypättiin autoihin ja muutamien lumipesujen jälkeen päästiin onnellisesti hymyillen taloon sisälle. Emme tienneet valloittavasta maisemasta tuon taivaallista, mutta meillä oli silti sisällä takkatulen loimutessa hyvä olla.

Hetken parin, tuntien vierähtäessä, juteltuamme ja laulettuamme useat laulut, nousimme ja menimme syömään iltapalaa: ruisleipää kissan ihran kera. Nam! Sit pojat koki parhaaks hipsiä ulkorakennukseen koisii ja sehän passas tytöille paremmin kuin hyvin. Ovi lukkoon ja paardit pystyyn. Lettutaikinaa väsämään ja pienin vastoinkäymmisten jälkeen saatiin herkullinen lettupino eteemme yhdessä omenahillon kanssa. Yö venyi ja nukkuma aika oli vasta lähempänä kolmea.

Aamun valjetessa ja yhen huippu reippaan käytyä jo lenkillä, lämmitimme saunan. Kuitenkin ennen aamupalaa oli vain pojat ehtiny saunaan. Eliaksen kaurapuurot uppos nopeaa omenahillon kera just heränneille ystäville, jonka jälkeen tumpattuina suuntasimme raikkaaseen ulkoilmaan.
Monien leikkien jälkeen ja souteluyritysten lakattua kuvailimme itselaukasimella pärstöjämme ja lähdimme saunomaan, vielä halukkaat.

Toiset meni sisälle tekemään ruokaa, tälläkertaa makaronilaatikkoa. Väsyneet leikkijät istahtivat pöydän ääreen pohtimaan syntyjä syviä ja kuuntelemaan musiikkia. Piraatti telakka kelpasi hyvin ja kaikilla oli oikein hyvä olla raikkaan ulkoilman nipisteltyä varpaitamme ja sormiamme.

Saatuamme itsemme kylläisiksi painuimme moikkaamaan nukkumattia, joka oli ihan kokonaan tai  melkein kokonaan päässyt unohtumaan. - ainakin tytöiltä. Sillä välin pari reipasta tyttöä oli kerinnyt käyä kaupassa ostamassa ruokaa - jottei ne vain pääsisi loppumaan.
Heräiltyämme ja kuin ruokaa koskaan nähneinä, aloimme valmistamaan valkosuklaa mandariini herkkua. - Musiikkilinjan ykkös safka.
Rötväiltyämme ja laulettuamme monia monia lauluja rammoista kuusi varkaisiin, keksimme leikkiä joulua. Kynttilöiden valossa hörpimme glögiä ja nautimme piparia kera homejuuston. Eikä se ihana hetki siihen loppunut, fiksut päät lyötyämme yhteen keksimme pitää jokaiselle hautajaiset.

Päivän kaartuessa jo iltaan, hämärän käännyttyä jo pimeäksi, kellon pian vaihtaessa aikaa, siirryimme pannukakkujen, jätskiastioiden ja suklaahippujen - mutta myös ystävien, kanssa Päijänne järven rantaan nuotion ääreen. Veden liplatus, nuotio, ystävät, hiljainen hyräily ja kitaraa näppäilevät sormet. - Taivaallista. Se kruunasi jo aikasemmin ihanaksi muuttuneen illan.

Hyvillä mielin nousimme takaisin mökille. - Vielä osa sauno ja illan juttelu hetki muuttui miltei yön tunneille. Toivotimme toisillemme hyviä unia iltalaulujen jälkeen. Oli hyvä laittaa maaten.
Miten voikaan olla niin erilaisten ihmisten kanssa silti niin älyttömän ihanaa?

Uuden aamun, uusien auringon säteiden herätellessä käänsin kylkeä ja tajusin, että vielä olisi yksi päivä näiden ihanien linjalaisten, lampaiden, ystävien.. kanssa. Siinä venyteltyäni nousin ja kuulin samantien hiljaista kolinaa keittiöstä - joku oli siis jo hereillä. Tassuttelin muutaman askeleen keittiöön ja siellä ensimmäiset hirmu reippaat jo olivat pyöräyttäneet pizzan. Ennen kello kymmentä jokainen pirteä tai vähemmän pirteä kaveri oli jo pystyssä. Saimme aamupalaksi huippu täyttävää pizzaa. Täydellä vatsalla on mukavaa laulaa ja niimpä kokoonnuimme sohvalle laulamaan vielä muutamia kuorosovituksia, yksi ylitse muiden, se yksi hyvä nousi suosikiksi.
mutta unohtamatta kaikkea kömmellyksiä - kananmuna puuhun vai terassin kattoon?
Kaikki vain huvittaa ! oli meillä huippu kiva viikonloppu.
Se on nyt muistoissa ja historiaa. Suuntasimme auton kohti jyppilää ja siellä sitä ah-niin-tunnettua Kebab Housea. Huhhuh.

Ja miksipä ei oltais laulettu, kun kerran täydellä vatsalla on niin ihanaa laulaa?
Siirryimme kaupunginkirkon portaille laulamaan ja ohikulkijoiden ilmeistä saattoi lukea, että olimme huvittava näky siinä pienillä portailla seisoessamme ja tenorien kiekaistessa: Virvet, järvet.
Hymyillen lähettiin jokainen omalle matkalle kohti kotia. Helenen ja elinan vielä tullessa meille tehtiin mättökaakaota. Olipa se muuten ihan hyvää !

Kaikki varmaan aattelee että ompa noi ollu hämäriä mutta meillä oli oikeesti ihan huippukivaa.
Varmasti enskerralla en mee tylsillä fiiliksillä kun tietää että on mukavaa. :):):):):)
Sitten vain koulunpenkkiä kuluttamaan ja samalla odottamaan uusia viikonloppuja.
Jrt. MN